1. Vierailu / Puotilan Kesäteatteri, Teatteripolku

Puotilan Kesäteatteri 15.6.2017 klo 13-15 

Teatteripolku-ryhmän ohjaaminen

Ohjaaja: Mia K.
Vertaisryhmän jäsenet mukana päivässä: Petra O., Mia H., Janne R. Mari M., Enni M.
Lapsia: 10 kpl, ikä 5-11 v.

Mian teettämät harjoitukset ryhmälle:

• Joo-ja (hyväksyntä - tyrmäys)
• Runo sana kerrallaan (rakennetaan yhdessä tarinaa, paine pois yksilöltä)
• Spoon River (3 tarinankertojaa kertoo kuolinpäivänsä kertomuksen)
• Mansikkamehu-esitys (Satu, johon olemme harjoitelleet näyttelemistä)
• Kisu tahtoo kodin (Vertaisryhmä mukaan leikkiin)
• Olen puu (Vertaisryhmälle alkeisimproa)
• Mafioso (Loppuleikki)

Yhteinen keskustelu opetustuokion jälkeen:

• Keskustellaan ryhmän lapsista
• Keskustellaan erilaisista lapsista ja erilaisista tarpeista ryhmässä
• Keskustellaan vuorovaikutuksen ja koulutuksen tarpeesta
• Keskusteltiin työkaluista luovan alan koulutuksissa
• Ryhmä koki kokemuksen hyödylliseksi
• Ohjaamisen merkitys korostuu, ihmisen ohjaaminen
• Puhutaan läsnäolemisesta ja opettamisen väsyttävyydestä
• Puhutaan lasten innokkuudesta ja siitä että jaksoivat vaikka oli iltapäivä jo
• Puhuttiin esim. hyväksymiseen tähtäävistä harjoitteista ja niiden hyödyllisyydestä työyhteisössä
• Puhutaan vuorovaikutuksen ja ryhmäytymisen merkityksestä opetusryhmissä
• Puhutaan yleisesti improvisaation, kuuntelemisen ja läsnäolon merkityksestä opetustilanteessa
• Puhutaan hyväksynnän merkityksestä asioiden ja innovaatioiden eteenpäinviemisessä ja ihmisen ominaisuudesta päästä parhaimpaansa hyväksynnän tilassa
• Puhutaan opetuksen muuttumisesta, kun tunneista nipistetään ja opetusta henkilökohtaistetaan ja yksilöllistetään, kuinka käy ryhmän?

Ohjaajan reflektio:

Ryhmän ohjaaja Mia Kavasto järjesti viiden arkipäivän mittaisen Teatteripolku-leirin. Leirin tarkoituksena on kehittää lasten improvisaatiota ja näyttelyä. Ryhmä koostui suurimmilta osin ensikertalaisista, ikähaarukka oli 5-11-vuotiaat. Ulkopuolisen silmin päivän ohjaus sujui mutkattomasti ja hyvällä asenteella. Mialla on rautaiset hermot lasten ohjaamiseen. Hän otti kaikki lapset huomioon tasapuolisesti ja osasi tarpeen tullessa rauhoittaa lapset.

Harjoitukset koostuivat yllä mainituista leikeistä ja näytelmän treenaamisesta. Tämä oli leirin kolmas päivä yhdessä. Tänä päivänä näytelmästä esitettiin kenraaliharjoitus. Päivästä jäi mieleen se, että lapset esittivät innokkaasti opittuja asioita vieraille ja olivat hyvällä asenteella koko päivän.

Teatterileirin tavoitteena on kehittää improvisaatiotaitoja positiivisen ja toisten ideoiden hyväksymisen kautta. Mia kertoi, että käytti ohjaustilanteissa hyväksi teatterikoulutuksen ja improvisaation perusmetodeita, joissa ”lähdetään positiivisesta, toisen ideoiden aidosta hyväksynnästä, armeliaasta suhtautumisesta ohjaamistilanteisiin oppijan kannalta ja ohjataan ”moka on lahja” -periaatteella”.

Mia myös kertoi, että huomasi ilmassa olevan vielä ”parin päivän tekemisenkin jälkeen mokien pelkoa, mutta suurimmaksi osaksi lapset olivat vapaita ja innokkaita, joka on improvisaatioharjoitusten tarkoitus.” Ideana on oppia kuuntelemaan toista aidosti ja näkemään jokaisessa asiassa jotain positiivista. Ei saa tyrmätä, vaan annetaan tilaa villeillekin ajatuksille. Tätä kutsutaan positivisoimiseksi ja se on yleensä improvisaatioharjoituksissa hyvin toimivaa.

Myös vertaisryhmä pääsi osallistumaan tekemiseen aktiivisesti. Leikimme yhdessä leiriläisten kanssa mafiosoa-peliä. Harjoitus avasi silmäni improvisaation suhteen, sillä olen aina kammoksunut improa ja pitänyt itseäni huonona siinä. Erityisesti ajatus, että ”moka on lahja” avasi silmäni. Ei haittaa, vaikka mokaa. Pitää vaan antaa mennä.

Improvisaatio 

Toisinaan olen huono improvisoimaan esimerkiksi leikeissä, mutta tätä piirrettä harjoittelen koko ajan aktiivisesti opetustilanteissa. Onneksi kolmen vuoden aikana on tullut paljon improvisaatiota vaativia tilanteita, vaikka usein jonkin ongelman eteen tullessa pyrin aina ratkaisemaan sen. Ehkä opin tilanteesta sen, että ottaa mukaan enemmän improvisaatiota. Jos jokin ei toimi, sen sijaan, että käyttää puoli tuntia korjaamiseen, kokeilee tehdä asian jollain toisella tavalla tällä kertaa. Ensi kerralla sen voi tehdä toisin.

Esimerkiksi orientaatiopäivän aikana huomasin tästä hyvän esimerkin. Kun Kahoot-visa ei aluksi toiminut tykin näkymisen ongelmien takia, ei jääty jumittamaan siihen kohtaan, vaan mentiin eteenpäin ja ratkaistiin asia myöhemmin. Sen jälkeen visa pystyttiinkin käynnistämään ongelmitta. Koulussa olisin todennäköisesti jäänyt jumittamaan asian kanssa ja yrittänyt korjata sen heti. Parempi on mennä eteenpäin ja tehdä asia myöhemmin.

Tämä minun täytyy tosissaan ottaa huomioon ja yrittää muistaa, kun työt taas alkavat. Ihmisenä olen helposti sellainen, joka haluaa ratkaista ongelmat heti ja jolla on tietty järjestys mielessä asioiden kulkuun. On paljon parempi, mikäli pystyy jatkamaan hommia ja muuttamaan järjestystä lennosta. Tätä täytyy siis harjoitella aktiivisesti, sillä kyseessä on iso muutos, vaikka se kuulostaa pieneltä.

Vertaisryhmän oppimistilanne oli erittäin onnistunut. Opin paljon uutta myös siitä, miten lasten kanssa työskennellään ja miten heille puhutaan. En ole työskennellyt lasten kanssa muutamia sijaisuuksia lukuun ottamatta.

Rauhallinen, selkeästi ohjeet antava ohjaaminen on avainasemassa. Mia puhui välillä myös nopeasti ja paljon, ja oli mukava huomata, että se myös toimi tilanteissa, eivätkä lapset olleet hämmentyneitä, kuten ehkä olisin kuvitellut. Mia kuitenkin antoi lapsille ohjeet selkeästi ja lyhyesti, kuten: ”Seiso tässä”. Kiinnitin tähän asiaan huomiota siksi, että itsekin puhun välillä paljon ja nopeasti. Tämä on asia, johon olen yrittänyt kiinnittää huomiota ja vähentää sitä.

Mialla oli hyvä auktoriteetti lasten kanssa, mutta kaikki myös kunnioittivat toisiaan yhtä paljon. Mian ohjeet hyväksyttiin ja Miaa kuunneltiin. Ohjaajana Mia oli rauhallinen ja eteni hyvin tehdyn suunnitelman mukaan.

Miten improa voi hyödyntää opetuksessa?

• hyväksyä toisten ideat
• sallia mokailu
• mokailu on lahja

Improvisaatioharjoitukset ovat loistavia ryhmäytymisharjoituksia uudelle ryhmälle. Aion ottaa elokuun alussa oppia näistä leikeistä ja pitää niitä (tai ohjeistaa muita pitämään) samoja leikkejä uudelle, aloittavalle ryhmälle. Ryhmäytystilanteena ajattelin toteuttaa mm.

- kisulle koti -leikki, jossa seisotaan ringissä ja kysytään, onko kisulle kotia. Vastaajan tulee joko antaa kisulle koti ja siirtyä itse keskelle, tai keksiä jokin niin hyvä perustelu, ettei kisu voi siirtyä vastaajan tilalle. Esimerkiksi: ”Meillä on vesivahinko, emmekä tällä hetkellä voi asua kotona”.

Tavoitteenani on uuden ryhmän kanssa, että ryhmä ryhmäytyy kunnolla ja siten saadaan hyvä luottamus aikaan oppitunneille. Minulla on ollut aiemmin ongelmia edellisen ryhmäni kanssa, jota kyllä ryhmäytettiin, mutta joka mm. opiskelijoiden vaihtuvuuden takia kärsi koko kolmen vuoden ajan siitä, ettei ryhmässä ollut minkäänlaista ryhmähenkeä. Hyvällä ryhmäytymisen suunnittelulla näen kuitenkin, että tätä asiaa voidaan ehkäistä.

Miten improa voi hyödyntää omassa työssä?

Mielestäni olisi mielenkiintoista toteuttaa improvisaatioharjoitus myös opettajan työn suunnitteluun. Omassa työssäni on vapaat kädet siihen, miten opetettava asia opetetaan. Ei ole mitään valmista käsikirjoitusta siihen, miten valokuvaamista opetetaan. Niinpä oma työni on paljon suunnittelua ja tehtävien tekemistä. Joudun miettimään paljon, millaisia tehtäviä toteutan.

Voisin joskus kokeilla improta erilaisia tehtäviä suunnitteluvaiheessa, tai improta aihe tunnille. Vähän sama kuin suunnittelisi oppitunteja periaatteella, ettei saa tyrmätä ideoita.

Tätä voisi myös toteuttaa työparin kanssa ja antaa ajatusten lentää. Kun improvisaation ansiosta on kerätty paljon aiheita, niiden pohjalta voi alkaa suunnitella hyvää tuntisuunnitelmaa.

Ottaa improvisaatiota mukaan myös oppitunneille

Kehitellä aiheita tehtäviin periaatteella, ettei tyrmätä ideoita. Tässä vahvistuisi itsensä ja toisten hyväksyminen, kokeilunhalu, uskallus myös mokaamiseen sekä siihen, että huomaisi mokailun synnyttävän uusia ideoita.

Vertaistukiryhmän tapaamisen jälkeen mieleeni oli jäänyt käänteisen oppimisen menetelmä. Tämä idea syntyi ehkä siitä, että tunneilla voidaan improvisaation avulla käydä läpi aiheita ja menetelmiä oppimiseen. Sen jälkeen opiskelijalle annetaan tehtäväksi tutustua valitsemaansa (tai impron avulla valittuun aiheeseen) ensin itsenäisesti. Myöhemmin oppitunneilla jatketaan asian käsittelyä. Tällä tavoin käänteisen opetuksen perusteella opiskelijan oma aktiivisuus oppimiseen kasvaa, opiskelijoiden välinen vuorovaikutus ja teknologioiden hyödyntäminen kasvavat myös.

Tätä täytyy suunnitella huolellisesti, sillä vaikka olen luullut toteuttavani käänteistä oppimista, huomaan että samalla olen myös edelleen toteuttanut perinteistä oppimista.

Antamani palaute Mialle

Todella antoisa ja opettava ohjaamistilanne. Opin paljon pienten kanssa olemisesta, erityisen tärkeänä näen määrätietoisuuden, asenteen, rauhallisuuden sekä sen, että tekee sitä mistä tykkää. Näin nuorten parissa en ole toiminut muutamia sijaisuuksia lukuun ottamatta.

Mian rauhallisuus, selkeiden ohjeiden antaminen ja innostava ote tekemiseen oli hienoa seurattavaa. Joo-ja-menetelmä oli erityisen mielenkiintoinen ja voisin kokeilla improvisaatiota uuden ryhmän ryhmäyttämistilanteessa syksyllä. Samaten aion kokeilla saako Kisu tahtoo kodin -leikkiä ryhmäytymisessä. Oli myös ihan mielettömän mukavaa, että meidät otettiin mukaan harjoituksiin. Olen aina kammoksunut improvisaatiota, koska olen pitänyt itseäni siinä huonona. Tapaamisessa ymmärsin, että olen aina pelännyt turhaan. Improvisaatioharjoituksia katsoessa ymmärsin myös tarkemmin, että vain mokaamalla voi kehittää jotain uutta ja mokaaminen on ihan hyvä juttu.

Samaten joo-ja-menetelmää aion käyttää tulevaisuudessa myös opettajan työssä, palavereissa ja muissakin suunnittelutilanteissa. Esimerkiksi osastollamme tällaisella ideoinnilla saataisiin varmasti paljonkin hyviä ideoita kehitettyä!

Yhteenveto 

• Improvisaatiosta kannattaa käyttää erityisesti joo ja -menetelmää niin tuntien suunnittelussa kuin palavereissakin. Ei tyrmätä toista, vaan annetaan mennä ja katsotaan, mitä tapahtuu!
• Improvisaatio käyttöön, jos tulee ongelma. Eli jokin vaatii korjaamista, tai ei toimi sillä hetkellä. Sen sijaan, että jää ongelman kanssa jumiin, siirtyy eteenpäin ja palaa ongelmaan myöhemmin paremmalla ajalla.
• Improvisaatioharjoitukset toimivat loistavasti ryhmäytymistilanteissa, otan käyttöön heti elokuussa
• Lasten kanssa toimiminen ja lapsia ohjaaminen. Selkeät ohjeet, rauhallinen ote, kuuluva ääni toimivat
• Mokailu on lahja! Älä pelkää epäonnistumista.

EDIT: 20.11.2017

Miten olen hyödyntänyt kesäteatterin oppeja opetuksessani

Ryhmäytin syksyllä uuden ryhmäni käyttäen Mian opettamia leikkejä ryhmäytymispäivässä syksyllä. Ulkona oli hyvä sää ja lämmin, joten toteutimme leikit ulkona.

Käytimme ryhmäytymiseen aikaa kaikkiaan liki neljä tuntia, joista 1-1,5 tuntia meni leikkien alla mainittuja leikkejä.

Tehdyt harjoitukset:

• Kisu tahtoo kodin (Vertaisryhmä mukaan leikkiin)
• Olen puu (Vertaisryhmälle alkeisimproa)

Otin mukaan myös ensimmäiseltä lähipäivältä tuttuja leikkejä, mm. nimileikin, jossa opiskelijat heittävät piirissä, keksien itselleen samalla lempinimen. Lopulta yritetään muistaa ryhmäläisten nimet lempinimien avulla.

Kokemukset ryhmäytymisestä impron avulla:

• Ryhmä on ryhmäytynyt pääosin erittäin hyvin.
• Mielestäni ryhmässä on tällä hetkellä yksi vahvimmista ryhmähengistä, vaikka kyseessä on vasta syksyllä aloittanut ryhmä.
• Improvisaatio-leikit olivat hauskoja ja rentouttivat tunnelmaa.
• Huomasin, että opiskelijat viihtyivät ja heidän luonteenpiirteensä tuli impro-harjoitusten aikana hyvin esiin. 
• Mielestäni ryhmäytymiseen panostamista ei voi tarpeeksi korostaa uuden ryhmän kanssa.
• Aion tulevaisuudessakin käyttää saamiani oppeja hyödyksi!